rosamaryy

 norjalaiset on ylimielisia. ainakin suurinosa niista. niiden mielesta suomalaiset on jotenkin tylsia. ne kyselee nauraen millainen saa suomessa on, vaikka luulen, etta ei se norjan saa sen kamalan paljon kummoisempi ole (puhuu allekirjoittanut, joka ei ole koskaan kaynyt norjassa mutta hitsivie, niita nyt vaan arsyttaa kun ollaan niin hyvia jaakiekossa. laitan kaiken ilkeyden sen piikkiin). yksi slovakialainen mies sentaan osasi arvostaa suomalaisuutta. se tiesi tasan kaksi kirosanaa suomeksi ja niitahan se sitten viljeli ja hoki kuinka suomalaiset on parhaita ja miten hyvia ne on jaakiekossa. heti kun kuulin, etta kyseinen tyyppi on slovakiasta niin pitihan mun menna sanomaan sille etta tosiaan, tiesitko etta voitettiin teidat jaakiekossa? joo, oli tainnu kuulla kylilta huhua siita. onneksi ei suuttunut. mulla on paha tapa joskus puhua liikaa ja miettimatta. heittaa vahan hullunkurista (asiatonta) vitsia, josta joku voisi oikeesti suuttua. mun onneksi kamalan moni on ainakin esittanyt yhteisen viihtyvyyden ja rauhan takia, etta ne omistaa huumorintajun, joka sietaa sellaiset vitsit. 
eilen oli hauska ilta. en jaksa kuvailla sita kokonaisuudessaan, mutta tutustuttiin _oikeesti kivoihin_ norjalaisiin ja kierreltiin ympari pargaa aamuyolla vaihtaen paikkaa. join vahingossa yhden kaljan. pillilla. tunsin oloni aijaksi. totesin myos, etta en aio todellakaan jatkossa juoda kaljaa. edes vahingossa. hanna oli kuitenkin hauskin. mulla on pari niin hauskaa otosta hannasta hotellinpihalla. se kauneus hivelee teidan silmia varmasti pian. kun paasen suomeen rakkaan oman tietokoneeni luo, jossa on kaikki aakkoset ja mun kirjoitus ei aiheuta ehka niin paljon yleista hilpeytta ja en kuulosta jalkeenjaaneelta. toikin sana. kauhee sanahirvio, varsinkin noin kirjoitettuna! 
mutta ma oon ruskettunut! oikeesti olen. no taalla ne jaksaa hokea valkoisuudesta mutta mitahan viela. nakis mut talvella. sulaudun lumeen lahinna. nyt sulaudun jo johonkin sellaseen pinttyyneeseen likaan edes. tai jotain sinnepain. 
ainiin, pitaa viela infota, etta naapurissa tuntuu olevan kaikki hyvin. kiukuttelevat yli-innokkaat lomalaiset ei ilmeisestikaan ole tappanut toisiaan tai esim lahteneet etuajassa kotiin, koska tanaan kuultiin aania niiden parvekkeelta. ja se kuulosti aikalailla normaalilta keskustelulta eika esimerkiksi puukkohipalta tai muutenkaan toiselle manaamiselta. ihanaa. niiden let's go meininki lomakohteessa voi siis jatkua. nyt mina jatkan omaani. suunnataan vohveleille! ja jaakahville. jaakahvi. joo. 

 naapurin naiset osaa yllattaa. kaiken sen lomahehkutuksen jalkeen, joka niista irtosi ja sen kikattelun keskelta, joka kuului meidan huoneeseen asti kuoriutui jotain meidan mielesta erittain arsyttavaa ja pelottavaa. heraan puoliunesta yolla siihen kun toinen huutaa toiselle mika hirvea helvetin amma se on ja kuinka se on jo kahdeksan vuoden ajan kritisoinut lapsen kasvatuksesta ja itsekkyydesta. riita jatkuu monta tuntia, samalla aanentasolla ja luulen, etta se toinen huusi aanihuulensa rikki. niin hiljaista siella nyt on ollut. riita kruunautui siihen, etta se Huutaja heitti toisen ulos ja toinen koputtelee ovella etta paastaisitko nyt sisaan. en ymmarra. ne oli kerennyt viettamaan kaksi paivaa yhdessa lomalla ja maailman suurin riita, josta koko hotelli joutui karsimaan. ma ja hanna oltaan matkusteltu 17 vuotiaista asti yhdessa ja meilla ei koskaan oo tuollaisia riitoja. ei oikeastaan riitoja ollenkaan. ainoastaan piikittelya ja pienta nimittelya huumorimielessa. joskus vahemman huumorimielessa. tilanne on kuitenkin korjattu aina jotenkin muuten kun heittamalla toinen ulos yhteisesta hotellihuoneesta. 
siita seuraava aamu oli mielenkiintoinen. heratyskello soi jo joskus seitseman aikoihin, koska lahdettiin venereissulle. ja tiedatteko mita. siella oli delfiineja! ei mitaan robottidelfiineja tai sarkanniemen kesytettyja leeveja ja veeroja vaan ihan oikeita villeja delfiineja jotka ui meidan laivan vieressa ja rapsin koko ajan kuvia niista itkien samalla kaikessa hiljaisuudessa itsekseni. delfiinit on mun mielesta jotain maailman hienointa. niin kun pingviinitkin. niita ei kuitenkaan nahty talla laivareissulla. olin niin onnellinen. delfiineja! lahetin suomeen heti tekstiviestia etta pari delfiinia bongattu. kaiken kirjotin tietenkin caps lockilla, etta mun innostuneisuus oikein puskee lapi sen ansaitsemalla tavalla. 
ollaan kayty youinnilla ja pelatty astuvamme merisiilen paalle. kayty tanaan sukeltelemassa taydellisella rannalla ja kehtaan vaittaa, etta se on parasta kun sukeltaa ja on ihan hiljaista ja nakee kaikkia omituisia kaloja ja mita pohjassa ikina onkaan. joka kerta mun paassa alkaa soida emma salokosken - veden alla ja joka kerta inhottaa kun happi loppuu kesken ja joutuu palaamaan pintaan. otettiin hienoja vedenalaisia kuvia ja en edes palanut. mun aurinkorasva alkaa loppumaan ja inhottaa jo se hetki kun joudun ostamaan uuden. ne on niin kalliita. taalla on muutenkin kalliimpaa kuin viime vuonna - sattuneesta syysta. jukurttia et esimerkiksi saa todellakaan alle eurolla, toisin kuin suomessa. 
eilen oli meidan ystavan laksiaiset. puoliksi englantilainen, puoliksi kreikkalainen. sen isa sairastui, joten ei auttanut muu kun lopettaa koko kesaksi hommatut tyot kesken ja hypata lentokoneeseen kotiin. eilen oli kylla kamalan tunteellista sanoa heippoja, joita automaattisesti mietin hyvasteina, koska viimeksikin nahtiin vuosi sitten. enta nyt kun se ei ehka palaakaan tanne enaa? melkein kaikki meidan ystavat on suuntaamassa ensi vuodeksi jonnekin muualle toihin tai opiskelemaan tai rakentamaan tulevaisuutta. mun mielesta se on ihanaa, mutta kamalan haikeeta. parasta taalla on nimenomaan se, kun on niin erilaisia ystavia. ketka puhuu eri kielta ja keiden kanssa on ihan erilaiset omat juttunsa ja keilta oppii niin paljon eri kulttuureista ja muutenkin. se on jannittavaa. tanaan meilla on intiaanibileet ja innostuin niista niin, etta paatin sitten ottaa matkalaukun katkoista kaiken intiaanimaisen irti. sita ei tosin ehka kuitenkaan ollutkaan niin paljon. mun tietokoneaikaa on jaljella kahdeksan minuuttia ja suunnataan hannan kanssa kiinalaiseen syomaan hyvaa ruokaa. huomenna on lauantai ja silloin taalla on kamalasti kamalasti kamalasti enemman ihmisia. kaikilla on hienot vaatteet ja ihmiset valvoo myohaan. aiotaan olla ulkona myohaan ja haluan kayda aamulla ennen auringonlaskua huljuttelemassa varpaita meressa ja vaikka vaan itkea kun tiedan, etta maanantaina on viimeinen kokonainen paiva. mua kuitenkin lohduttaa ajatus, etta heti kun palaan suomeen alkaa hirvee tohina kamalan monen asian ymparilla ja saan myos tietaa paasinko itse kouluun. mulla on vahva tunne, etta en paassyt ja tuntuu pahalta ajatella etta ovet ei aukeaisikaan amk:iin. mutta sitten on aina toinen vaihtoehto, jonne mulle tuli kutsu paasykokeisiin. viides elokuuta. vuosi jarvenpaassa. ei sekaan olisi paha. se olisi kuitenkin vain vuosi. mutta en jaksa nyt miettia niita, olen kreikassa! nyt kuuluu miettia mita aikoo laittaa huomenna paalle ja monelta aikoo herata uima-altaalle ja missahan ravintolassa kavisi. 
mun on kylla ikava ihmisia suomesta. etta terveisia vaan niille ketka tata lukee ja varmastikin tunnistaa itsensa. ostettiin tanaan lauralle vahan tuliaisia ja mietittiin mitahan se on tehnyt kahden viikon ajan. kamalan paljon puhuttavaa kun palataan. parasta on kuitenkin se kun avaan autonoven ja oon jamsankoskella takaisin niin matias on siella ja silla on kesaloma ja saadaan viettaa viela kesaa yhessa. nyt lahtee ihan ohi aiheen, lopetan tahan. 

 en kesta kun mua naurattaa edellinen paivitys (jonka kerkesin lukemaan vasta nyt) ja tiettyjen kirjaimien puuttuminen. tai niiden korjaaminen a:lla ja o:lla. 
mulla on ruokamyrkytys. tai joku sellainen. aamulla heraan kamalaan polttavaan tunteeseen ja sen jalkeen heraan kunnolla kun oksennan edellis yona syotya kanapiirakkaa vessanponttoon ja koitan kiljua hannaa tuomaan mulle vetta - joka oli tietenkin loppunut meilta ja hanna raukka joutui unisena juosta ostamaan sita mulle. tasta hieman eteenpain niin multa tulee tavaraa lahinna joka reiasta - rakaa unohtamatta. voisin kuvailla tan hyvin tuskallisesti ja tarkasti, mutta en halua pilata kenenkaan paivaa tai esim. no koko loppuelamaa. ma ainakin tiian, etta kanapiirakkaa en enaa koskaan syo.
eilen valvottiin ulkona kuuteen aamulla ja mun mielesta parasta oli olla beatricen kyydissa mopolla kolmipaalla ja jokapuolella oli vaaleanpunaista ja aurinko nousi. naapurin kukko myos huusi. poltin pohkeeni mopon pakoputkeen. kreikka ei oo kohdellu meita koko ajan kauheen lempeesti, mutta silti vaitan, etta taa on ihan huippua ja tuntuu aika eloisalta kun tapahtuu oikeasti asioita. oli ne sitten vahan tollasia ikavia tai ei. 
taalla on ollut nyt 38 astetta lamminta. valilla tuntuu, etta tekee hidasta kuolemaa tuolla ulkona puolialastomana kulkiessa ja silti lakahtyessa, mutta kun ajattelen sita, etta oon kuullut villia huhua, etta suomessa sataa talla hetkella niin aion kylla nauttia jokaisesta hikipisarasta minka vuodatan talla maaperalla. vois purkittaa ja laittaa talteen ihan vaan etta voin haikeana sitten muistella sita oloa kun oli oikeesti lamminta. 
tanaan tuli uusia suomalaisia meidan hotelliin. mun mielesta ne yhdet tietyt naiskaverukset on ihanan arsyttavia. ne pulikoi uima-altaalla ja ei valita yhtaan vaikka puolet muista koittaisi nukkua ja palvoa aurinkoa siina kaikessa hiljaisuudessa (kreikan hiljaisuudessa = kuunnella heinasirkkoja, kukon laulua, skootterin aanta ja ehka myos jopa kova-aanista josta joku mies myy kreikaksi vihanneksia. kylla, han tekee sita myos yhdeksalta aamulla hotellimme alhaalla. kylla, siihen heraa.) vaan ne hopottaa koko ajan ja viljelee mielellaan lausetta "TAMA ON LOMA, TAMA ON LOMAA, AI ETTA. NYT ON LOMA. TAMA ON LOMA. NYT ON LOMA. LOMALLA OLLAAN!". kylla. lomalla olette. sitten ne keskustelee vahan sinkkuelamasta ja juo breezereita. pillilla. ehka mun lemppareita, vaikka mielessani hukutin ne sitten uima-altaaseen muutaman kerran kun vatsapopo myllers ja halusin vaan olla kiukkunen ja rauhassa. jalkeenpain ajateltuna ne oli aika hauskoja. ne myos keraa innolla tietoja matkakohteesta (viljelee myos hassunhauskaa lausahdusta "let's go meiningilla lomakohteessa!) ja joka kerta kun joku kertoo jotain ne vastaa "ihanko totta?". omituista miten paljon oon saanutkin niista tietoja kerattya vaivaisen puolentoista tunnin kohtaamisen perusteella. mulla on liikaa aikaa kuunnella muita. 
mua naurattaa miten meidan suunnitelmat taalla muuttuu koko ajan. hanna koittaa pakkomielteisesti laatia meille jokapaivalle vedenpitavaa suunnitelmaa, mutta jotenkin taalla vaan omaksuu sen kreikkalaisen "ihan sama" -asenteen ja sitten huomaakin etta on tehnyt koko paivan jotain ihan muuta mita piti. ma tykkaan sellasesta, tosin tykkaan myos suunnitella, mutta ehka vahan enemman viela sellasesta tietamattomyydesta. toivon, etta hannan paa kestaa taalla vaikka suunnitelmat ei ookaan aina ihan niin kestavaa luokkaa. aika nayttaa nelja minuuttia jaljella. 

moi
taalla on kuuma. mista ma aloitan? alotan tasta kuumuudesta, joka todellakin polttaa mun valkoiset pakarat. myos vahan mahaa. oon syonyt taytettuja tomaatteja (!!!) ja muutenkin koittanut kokeilla monenlaisia ruokia, joita vaan uskallan. mustekala ja miekkakala ei oo viela kolahtanut, mutta ehka tassa viela viikon aikana ehtii.
ollaan seikkailtu skoottereilla uusien suomalaisten ystavien kanssa, nahty merisiileja, juotu hyvia juomia, otettu hauskoja kuvia, ostettu paavo pesusieni ilmapallo ja sille seuralaiseksi asiaankuuluvasti patrick pallo, tanssittu jalat kipeeksi, loikittu vesilatakoissa (silloin kun yhtena yona satoi) ja nahty vanhoja tuttuja taalta. joka aamu meidan paiva alkaa uima-altaalla, joka on kylla ollu maailman paras asia. oon jopa ruskettunut ehka yhden asteen. hanna on ruskettunut ehka viis astetta ja sen mielesta se on valkoinen - nainpa juuri.
tanaan meidan piti menna muutaman ystavan kanssa ottamaan jotain herkkia hienoja taiteellisia valokuvia jonkun ammattivalokuvaajan kanssa (en oikein edes tieda mika juttu se oli mutta suostuin siihen silti, tosin varmistin etta eihan mun tarvitse ottaa vaatteita pois etten vaan vahingossa olis suostunut johonkin pornoelokuvan mainoskuviin ...........) mutta kreikkalaiset on kylla just sellasia etta kamalasti puhetta mutta aika vahan toimintaa. tai sitten toisinpain. mutta ei koskaan sellaisessa hyvassa tasapainossa eli esimerkiksi saapumalla sovittuun aikaan sovittuun paikkaan. tai sitten oltiin ymmaretty toisiamme vaarin.
lentokentalla onnistuin neljaksi minuutiksi hukkaamaan passini ja matkalippuni ja voitteko kuvitella sita tunnetta kun pidattelin itkua ja paniikkia ja kaikkia mahdollisia epamaaraisia epamukavia tunteita. onneksi se loytyi ja matka alkoi, tosin, olin ihan varma etta se oli joku enne ja koko matka menee aivan pilalle. oon paastanut taalla ainoastaan yhden itkun ja se oli kun merivesi pilasi mun hiuspidennykset. ne meni aivan taysin takkuun ja vaikka kuinka yritettiin hoitoaineiden ja harjojen kanssa aukoa sita se vaan pysyi tiukasti takussa ja on epamaarainen takkukasa nyt vain. en kamalasti tykkaa mun omista hiuksista ja tunsinkin oloni lahinna rumaks allottavaks punaiseks rotaks ja itkuhan siina tuli ja taisin jotain manata etta haluan heti suomeen tilaamaan uudet hiukset. hmmm onneks hanna sai mut ryhdistaytymaan ja tajusin etta olin naurettava tuskailujeni kanssa ja kun illalla menin ulos sainkin kehuja mun uudesta hiustyylista. vaikka aluksi otin senkin vaan jonkinlaisena kuittailuna. muuten on pysyny itkut kylla kaukana. onnesta voisin lahinna itkea kun taalla on niin paljon kaikkea kaunista: maisemia, vaatteita, koruja, ruokaa ja ihmisia. pidan jopa meidan lahiroskiksia kauniina, koska niissa on hauskoja kuvioita ja vareja. ikuistin ne kameraani. ollaan oltu viikko taalla ja mun muistikortti huutaa melkein kahdeksaasataa kuvaa. ei kylla haittaa, koska tiian etta niita kuvia selataan sitten ens talvena aika ahkerasti ja itketaan sita miten ihanaa olis olla taas tuolla. sillon ei muista ees sita alussa olevaa mahatoimintaa tai hikisia nenanpaita tai ahistelevia miehia tai arsyttavaa "yes please?" lausahdusta, johon voi royhkeesti vastata suomalaisesti "no please". haluan viela kayda kuutamouinnilla ja korfulla. nyt loppuu aika moimoi palataan!

I wanna be your favourite hello and your hardest goodbye

friends only